12. Uskonto- podcast

 Tässä blogissa analysoin Puurojengin tekemää podcast jaksoa nimeltä uskonto. Sen on äänittänyt Thomas Grekov.

Thomas Gregov vahvistaa heti alkuunsa käsityksen uskonnon privatioitumisesta eli yksityistymistä, kun hän kertoo, että uskonto on asia, josta hän ei ole koko sosiaalisen median uransa aikana halunnut puhua ja pitää yksityisasiana. Hän kertoo, että häntä myös pelottaa ajatustensa jakaminen, sillä uskonto on aihe, johon monesti suhtaudutaan kiivaasti. Hän esittää myös hyvän pointin siitä, että uskonto määrittää niin vahvasti, kuka hän on, että siitä on tärkeää puhua. Olen tässä samaa mieltä hänen kanssaan, että uskonnot ovat niin suuri osa ihmisiä, että siitä puhumista ei pitäisi joutua häpeilemään. Samalla hän näyttää muille, jotka pelkää uskonnosta puhumista esimerkkiä, että se on ok.

Gregov on syntynyt perheessä, jossa on tiukat konservatiiviset kristityt arvot. Hänelle on esimerkiksi luettu pienenä joka ilta Raamattua, viikottain käyty kirkossa ja seurakunnan toimintaan osallistuttu aktiivisesti. Täten uskonto on ollut merkittävä osuus hänen lapsuuttaan: Gregov ei esimerkiksi saanut harrastaa jalkapalloa, koska ottelut olivat monesti sunnuntaina, joka tuli pyhittää lepopäiväksi. Harrastuksesi valikoitui viulun soitto, koska se oli hyvä kirkkosoitin. Perheessä ei myöskään mm. syöty sianlihaa, juotu alkoholia tai kiroiltu. Gregov ei edelleenkään tee edellä mainittuja asioita. Mielestäni on tärkeää, että hän tuo esille, että nämä lapsuuden kasvatuksen kristilliset arvot vaikuttavat paljon siihen millainen hän on nyt. Vaikka hän on luopunut uskonnon harjoittamisesta, sen tavat olivat osana hänen elämäänsä niin pitkään, että esimerkiksi päihtettömyydestä muodostui tärkeä osa hänen identiteettiään.

Tärkeä asia minkä Thomas Grekov tuo esille on se, että vaikka muista konservatiivisten kristittyjen elämäntapa voi näyttäytyä outona, hänelle se oli aivan normaalia, koska hän oli kasvanut siihen. Tämä pätee suhtautumiseen kaikkiin muihinkin uskontoihin. Meidän on vaikea ymmärtää joiden uskontojen tapoja ja sitä, miksi sen edustajat eivät pidä niitä outoina. Ihminen kuitenkin pitää normaalina sitä, mihin hän on itse tottunut ja kaikki muu näyttäytyy meille erikoisena. Täytyy siis ymmärtää, että monet asiat ovat eri uskontojen edustajille täysin normaaleja. Lisäksi omista normeistaan luopuminen ei käy kovin helposti, vaikka niin haluaisikin. Entiset uskontojen edustajat kokevat todella pitkään uskonnon harjoittamisesta luopisen jälkeen syyllisyyttä ja ahdistusta, vaikka se ei olisikaan perusteltua, sillä sitä on noudattettu koko elämän ajan.

Grekov on aikuisiässään luopunut kristinuskon harjoittamisesta, kun hänen piti luoda omat arvopohjansa ja käsityksensä uskonnosta. Hän on aina ollut rationaalinen ihminen, joka tarvitsee asioista todistuksia ja faktoja, joten uskonnon tiedollinen ulottuvuus ei luonnollisesti vastannut tähän tarpeeseen. Hän koki myös, että kaikenlaiset kyseenalaistukset vain yritettiin hiljentää, eikä niitä otettu vakavasti. Juuri tämä on mielestäni yksi suuri ongelma monissa uskonnoissa eli kyseenalaistuksiin ei voida vain vastata, että tätä asiaa ei pystytä selittämään vaan yritetään hiljentää henkilö, jottei hän haittaisi uskonnon egoa. Gregovia haittasi myös kirkon suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin ja se, että uskonnon perusteella esim. käytävillä kuuli monesti hyvin homofobista puhetta. Mielestäni juuri tämä on kirkon toiminnassa tekopyhää, että ensin saarnataan tasa-arvosta ja rakkaudesta, mutta samalla pidetään ihmisryhmää huonompana, sen vuoksi ketä he rakastavat.

Olen samaa mieltä Gregovin kanssa siitä, että vanhempien, jotka kuuluvat johonkin uskonnolliseen ryhmään , esimerkiksi konservatiivisiin kristittyihin, ei tulisi eristää lapsiaan kotikouluun tai vain samaa uskontoa harjoittavien kouluun. Ollessaan erilaisista taustoista tulevien lasten kanssa samassa koulussa he näkisivät erilaisia maailmankatsomuksia ja voisivat näin muodostaa oman käsityksensä uskonnostaan. Gregov korostaa kuitenkin sitä, että hän kuitenkin saanut hyvin turvallisen ja rakkauden täyttämän lapsuuden ja vanhemmat ovat tehneet varmasti niin kuin he ovat uskoneet olevat lapsille parhaaksi. Hänen on myöskin aina annettu uskoa siihen mihin hän haluaa, eikä todellakaan hylätty sen vuoksi, niin kuin esimerkiksi Jehovan todistajissa tehdään.

Thomas Gregov tuo uskonnollisuutta esiin negatiivisella tavalla, koska hänellä on itsellään huonoja kokemuksia siitä, minkä vuoksi hän ajautui pois sen harjoittamisesta, mutta onneksi korostaa myös, että uskonto voi olla myös hyvä asia monille ihmiselle, eikä kenenkään tulisi hävetä sitä mihin uskoon. On tärkeää, että muodostaa uskonsa oman maailmankuvansa, eikä muiden mielipiteiden perusteella.

Tämä oli viimeinen blogiteksti. Suoritin kurssin lyhessä ajanjaksossa, mutta toisaalta tein päivittäin todella paljon töitä tekstien eteen. Sain tehtyä muutaman ylimääräisenkin, sillä aihe oli mielenkiintoinen!

Lähde: 

Puurojengi, Jakso 43. Uskonto (Spotify 21.8.2023)