3. Kun uskonto kaventaa ihmisyyttä

 Tässä blogissa analysoin Turun arkkihiippakunnan piispan Mari Leppäsen kirjoittamaa mielipidekirjoitusta "Kun uskonto kaventaa ihmisyyttä" (Helsingin Sanomat 2.8.2022).

Leppäsen mielipidekirjoitus perustuu Ujuni Ahmedin kirjaan "Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin", jossa Ahmed kertoo kokemuksistaan osana somalilaista muslimiyhteisöä Suomessa. Leppänen on myös itse kasvanut uskonnollisessa vähemmistöryhmässä, joten hän tunnistaa itsekin naisiin ja tyttöihin kohdistuvat odotukset ja rajoitukset, suuret perheet ja yhteisön voiman. Ujuni Ahmed on nykyään ihmisoikeusvaikuttaja, jokatkee töitä tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomista ja muuta naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan, tullen samalla oman yhteisönsä torjumaksi. Leppäsen mukaan yhteisön sisällä ei ole aina tilaa avoimelle keskustelulle, eikä kaikilla ole yhtäläistä mahdollisuutta saada ääntään kuuluviin, eikä vaikeista asioista haluta välttämättä puhua lainkaan. Näistä syistä julkinen keskustelu voi olla ainoa tapa vaikuttaa, vaikka sekään ei ole helppoa, sillä se monesti tarkoittaa omasta yhteiöstä eristämistä. Julkisessa keskustelussa saa monesti myös osakseen rasismia ja ennakkoluuloja. Leppäsen mukaan on myös tärkeää, että yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnistettaisiin myös uskonnon arvo ja voima, sekä puuttua ihmisyyttä polkeviin valtarakenteisiin. Monelle voi olla vaikeaa ymmärtää uskontojen "outoja" tapoja ja sitä, miksi ei yksinkertaisesti vain lähde uskonnosta, jos ei ole ollut itse siinä mukana. Leppäsen mukaan tarvitsemme ulos sulkemisen sijaan avointa ja luontevaa keskustelua, tietoa sekä kulttuurien ja uskontojen yhteisymmärrystä.

Mielipidekirjoituksessa tulee hyvin ilmi uskonnon yhteisöllinen ulottuvuus, sillä siihen kirjoituksessa käsiteltävä ongelma perustuu. Monissa uskonnoissa ja etenkin niiden vähemmistöryhmissä yhteisöllisyys on usein niin voimakasta, että se on jopa elämää rajoittavaa. Yhteisöissä on tietyt kirjoittamattomat säännöt, joita rikkomalla joutuu yhteisön eristämäksi. Monelle yhteisöllisyys on juuri se tärkeä syy olla osa jotain uskontoa, joten vaikuttamismahdollisuudet sen ongelmiin ovat hyvin pienet. Yhteisö saattaa olla myös niin sulkeutunut, että muita mahdollisuuksia on vaikea edes havaita. Tämän vuoksi olen Mari Leppäsen kanssa samaa mieltä siitä, että ei voi vaan olettaa, että ihminen eroaa uskonnosta, jos se ei vastaa hänen arvojaan vaan täytyy ymmärtää, että se voi tarkoittaa omasta perheestä ja ystävistä luopumista. Ihminen haluaa psykologisten ominaisuuksien vuoksi olla osa jotakin yhteisöä, sillä ihminen tarvitsee muidenkin eläinten tavoin "laumansa", joten omasta yhteisöstä luopuminen ei ole helppoa. Lisäksi ihminen voi olla aidosti uskova ja uskoa esim. Jumalaan, jolloin eroaminen on entistä vaikeampaa.

Mielipidekirjoituksessa tulee hyvin ilmi myös se, kuinka erilaisista kulttuurista tulevien ihmisten on vaikea ymmärtää toistensa maailmankatsomusta, mikä johtuu maailmankatsomusten dialogin puutteesta ja myös siitä, ettei toista välttämättä edes haluta ymmärtää. Leppäsen nostama esimerkki tyttöjen silpomisesta on osuva: meidän länsimaalaisten mielestä se on hyvin outoa ja väärin, mutta joillekin kulttuureille se on aivan normaalia. Mielestäni me maallistuneet suomalaiset emme useinkaan ymmärrä sitä, kuinka suuri osa uskonnolla on monissa maissa ja muutenkaan emme tajua joitakin kulttuurien tapoja ja sitä, miksi niistä ei luovuta. Mietitään kuitenkin näin: jos tulisi uusi tutkimus siitä, että saunominen on haitaksi ihmiselle ja aiheuttaa esimerkiksi syöpää, lopettaisivatko kaikki suomalaiset saunomisen välittömästi ja siitä tehtäisiin heti maassamme laitonta? Empä usko. Siksi meidän tulisi ymmärtää, että jotkin haitalliset asiat ovat niin juurtuneet maiden kulttuuriin ja uskomuksiin, että muutos on väistämättä hidasta.

 Mielestäni koluminin ydinsanoma oli tärkeä: uskonnon arvo ja voima on tunnistettava, mutta yhtä tärkeää on puuttua ihmisyyttä polkeviin valtarakenteisiin. Se tuo taas kerran esiin uskontojen uhreja, jotka ovat valitettavan usein naisia ja tyttöjä. Sekä kirjoittaja, että Ujuni Ahmedin ovat joutuneet kärsimään vähemmistöuskonnon aiheuttamista odotuksista ja rajoituksista. Näiden asioiden esiin tuominen on tärkeää, mutta valiettavasti myös lisää entisestään ennakkoasenteita uskontoja kohtaan. Kun selasin läpi uskontoihin liittyviä mielipidekirjoituksia, oikeastaan kaikki olivat jollain tavalla negatiivisia. Jos lisää ateismin lisääntymistä haluttaisiin siis ehkäistä, olisi tärkeää, että positiivisia kolumneja ja uutisia tulisi samassa suhteessa.

Ihmisoikeuksien rikkominen uskonnon perustella, on valitettavan yleistä, mikä tulee esiin kolumnissa. Vaikka ihmisille tulee tästä mieleen ensimmäisenä varmaankin Israel-Palestiina konflikti, mikä onkin ääriesimerkki räikestä ihmisoikeusrikkomuksista uskonnon varjolla, valitettavasti myös Suomessa tätä tapahtuu. Jotkut uskonnolliset yhteisöt rikkovat yhtä tärkeimmistä oikeuksista eli vapautta. Tämä on valitettavaa, mutta olen Leppäsen kanssa samaa mieltä siitä, että puuttumalla yhteisöjen valtarakenteisiin voisimme saada Suomen, jossa kenenkään oikeuksia ei poljettaisi uskonnon varjolla.

Lähteet:

https://www.hs.fi/mielipide/art-2000008978186.html

https://um.fi/yk-n-ihmisoikeusjulistus